Heretiikan merkitys (mikä se on, käsite ja määritelmä)

Mikä on harhaoppinen:

Harhaoppinen on tapa, jolla harhaoppia tunnustava henkilö nimitetään, toisin sanoen se, joka kyseenalaistaa kiistanalaisella tai uudella käsitteellä tietyt uskontoon perustuvat uskomukset.

Esimerkiksi maallikkoista henkilöä, joka olettaa uskovansa jumalaan, mutta joka ei rajoita tätä minkään uskonnollisen opin tai uskonnollisten velvollisuuksien harjoittamisen ammattiin, voidaan pitää harhaoppisena.

Samoin ateisti voidaan luokitella harhaoppiseksi, koska hän kyseenalaistaa Jumalan olemassaolon ja siten uskonnon opettamien totuuksien.

Kerellisinä tai pilkkaajina voidaan pätevyys saada myös henkilö, joka on loukannut Jumalaa ja uskontoa tai kunnioittanut sitä.

Heresian käsite on lisäksi suhteellinen. Kun katolisen kannalta harhaoppinen on henkilö, joka ei noudata kristillisen uskonnon dogmeja, islamismi voi katolista pitää myös harhaoppisena.

Siksi harhaoppikäsitys vaihtelee kunkin uskonnon opetusten ja ominaispiirteiden mukaan, mutta ennen kaikkea riippuen suvaitsevaisuuden tai suvaitsemattomuuden asteesta, jonka kukin uskonto asettaa seuraajilleen muihin olemassa oleviin uskomuksiin.

Itse asiassa harhaoppisen sanan etymologia on sen merkityksen suhteen erittäin kaunopuheinen. Sana tulee latinalaisesta haeretĭcus , joka puolestaan ​​tulee kreikan kielestä αἱρετικός (hairetikós), joka tarkoittaa 'vapaata valita'.

Siksi yleisesti ottaen harhaoppinen on henkilö, joka olettaa mahdollisuuden vapaasti valita seurata erilaista dogmaa kuin oppin, uskonnon tai lahkon asettama dogma.

Katso myös

• Heresia, jumalanpilkka.

Harhaoppi kristinuskossa

Raamatun uudessa testamentissa viitataan siihen, että harhaoppisena pidetään miestä, joka päättää noudattaa omia mielipiteitään luomalla heidän kanssaan uusia uskonnollisia oppeja tai seuraamalla uusia lahkoja, kuten saddukeuksia ja fariseuksia.

Paavi Aleksanteri VII härkä Gratia Divina (1656) määritteli harhaoppisuuden "Pyhän Raamatun, Pyhien evankeliumien, opetusten vastaisten mielipiteiden, dogmien, ehdotusten tai ideoiden uskoon, opettamiseen tai puolustamiseen"., Perinne ja magisterium ”.

Katolinen kirkko vaati keskiajalla noudattamaan kaikkea sellaista mielipidettä, joka oli ristiriidassa Raamatun sisältämän kristillisen opin kanssa, jonka oletettiin olevan ainoa mahdollinen tulkki ja auktoriteetti. Tätä varten perustettiin inkvisition pyhän toimiston tuomioistuin.

Harhaoppiset ja inkvisitio

Keskiajalla kirkko harjoitti aggressiivista vainoa koskevaa politiikkaa kaikkia niitä kohtaan, jotka kyseenalaistivat kristillisen opin tulkinnan, jonka se dogmaattisesti asetti.

Paavi Gregory IX perusti 1300-luvulla, kun hän alkoi tuntea, että sitä kritisoineet uhkasivat kirkon valtaa, perusti inkvisition Pyhän viraston tuomioistuimen.

Tämän uskonnollisen tuomioistuimen tarkoituksena oli torjua sekä kirkollisen että siviilivallan legitiimiyttä vastaan ​​syntynyttä harhaoppia, koska tuolloin kirkon valta oli tiiviisti sidoksissa monarkialla edustetun valtion valtaan.

Harhaoppia epäillyt kuulusteltiin ja kidutettiin tunnustamaan heitä vastaan ​​syyllisyys. Rangaistukset olivat ankaria, ja monet väitetyt harhaoppiset viettivät elämänsä vankeudessa tai kidutettiin, ripustettiin tai poltettiin elossa.

Joitakin merkittäviä ihmiskunnan historian henkilöitä, jotka osallistuivat hyödyntämisineen, ajatuksillaan tai tutkimuksillaan tiedon etenemiseen ja joita inkvisitio tappoi, olivat: Giordano Bruno (filosofi, tähtitieteilijä), Joan of Arc (sotahenkilö) Giulio Cesare Vanini (henkinen), Jan Hus (filosofi) tai Miguel Servet (tutkija).

Katso lisää inkvisitiosta.